Kun Mies heräsi, hän kysyi: "Mitä tuo Villikoira täällä tekee?" Ja Nainen sanoi: "Sen nimi ei enää ole Villikoira, vaan Ensimmäinen Ystävä, sillä se säilyy ystävänämme ainiaan ja ainiaan ja ainiaan."
-Rudyard Kipling

OLEN 39 -vuotias koiraharrastaja Nurmijärveltä ja asumme maalla, omakotitalossa mieheni Hannun ja tyttäremme Kertun (s. 22.1.06) kanssa.

Uusi sijaintimme lokakuusta 2007 lähtien on Nurmijärven Klaukkala.

Lapsuuteni olen viettänyt Keski-Suomen maalaismaisemissa, Laukaassa. Saloon tulin töiden perässä vuonna 1997. Jo yli 10 vuoden ajan olen omistanut vanhaenglanninlammaskoiria. Vuonna 1999 basenjit tulivat elämäämme pysyvästi.

KASVATTAJAN PERUSTUTKINNON olen suorittanut vuonna 2001, ja olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton ry:n kasvattajasitoumuksen sekä Suomen Basenjikerho ry:n kasvattajasitoumuksen. Ensimmäinen itse hankkimani koira (vanhaenglanninlammaskoira) tuli vuonna 1995. Koiria olen esittänyt näyttelyssä vuodesta 1997. Uutta kennelnimeä hain toukokuussa 2003 vanhan kennelnimeni tilalle. Vanha kennelnimi soveltui ikäväkseni vain lampureille, joten päätin siirtää sen sisarelleni ja anoa uutta nimeä. Uusi nimi DAKARAI hyväksyttiin tammikuussa 2004.

ELÄIMET OVAT AINA kuuluneet osana elämääni: meillä oli sisareni Riitan kanssa lemmikkeinä mm. kaneja, kissoja, undulaatteja ja variksia. Antti -veli oli tuolloin juniori, ja ihan liian nuori osallistumaan meidän tyttöjen kanssa eläintenhoitoon. Päivähoitopaikassamme saimme hoitaa lehmiä ja muita hyötyeläimiä sekä heidän kissojaan ja koiriaan. Vihdoin ja viimein, ollessani 9-vuotias, saimme perheeseemme OMAN koiran, Suomen Pystykorvan 'Topin'. Se oli ikimuistoinen päivä - haimme isän kanssa Topin Muuramesta punaisella Fiat 127:lla. Topi matkusti vieressäni takapenkillä pahvilaatikossa... Perheemme kaikki eläimet ovat olleet ja tulevat aina olemaankin lemmikkejä ja rakastettuja perheenjäseniä!

SUVUSSAMME on muitakin 'koiratouhuihin hurahtaneita', enimmäkseen kuitenkin metsästyskoirapuolella, mm. hivenhaukkukokeiden tuomarointihommissa. Vaarini käytti omistamiansa metsästyskoiria joskus myös näyttelyissä. Ja muistan mummolassa pikku likkana käyneeni ihastelemassa Suomenajokoira 'Sarin' pentuja. Ehkäpä näistä johtuen olen yhä kiinnostunut myös kansallisroduistamme: Suomenajokoirasta ja Suomen pystykorvasta.